Teeren kieppi – luminen tupa lämmittää

Miten kotiseudullasi kutsutaan metsäkanaa? Tetriksi, terriksi, teyriksi, töyriksi vai teereksi?

Maaseudulla liikkuessa voi peltojen, hakkuiden ja vesistöjen reunamilla koivujen oksilla nähdä isoja tummia palloja.

Pulleat teeret jaloissaan höyhensäärystimet ovat pohjoisen lintuja. Ne eivät suuntaa muille maille lämpimään vaan käyttävät pakkaslumen hyödykseen. Metson, pyyn ja riekon tapaan on teerenkin elinehto talvessa lumisuoja eli kieppi. Eikä lumisuojan rakentamisessa tarvitse palella kauaa, sillä kieppi syntyy sekunneissa.

Teeren lento suoraviivaista ja vauhdikasta, vaikka se on muodoltaan pullea. Liito, muutama pikainen siiven lyönti ja taas liito. Ensin siipien suhinaa ja sitten yhtäkkiä lento vaihtuu syöksyyn: siivet vetäytyvät suppuun ja lintu sukeltaa puuterilumeen. Lumessa teeri kaivautuu eteenpäin, kunnes muotoilee varsinaisen kieppionkalon pitkän ja kaarevan käytävän päähän. Kovempi lumi vaatii jalkoja ja siipiä. Siihen ei auta syöksyä, vaan pitää laskeutua ja kaivaa. Koko teeriparvi kaivautuu lumeen usein samanaikaisesti. Joskus teeri jättää levolla päälakensa näkyviin ja joskus se painuu piiloon kokonaan.

Lintu lämmittää kehollaan pientä ympärillään olevaa ilmatilaa. Yö voi nyt tulla. Parinkymmenen pakkasasteen tähtikirkkaus on vaihtunut pehmeäksi pediksi, ja lämpötila lähestyy nollaa. Plusasteita ei kaivata, jotta suojapaikka ei sulaisi ja höyhenet kastuisi. Lumelle ei ole jäänyt kulkujälkiä petojen huomattavaksi. Nukkua voi niin rauhassa, kuin vain luonnossa voi.

Pehmeä lumi hengittää ja eristää. Lintu saattaa viettää myös suurimman osan päivästä lumen alla, mutta jos pakkanen ei ole kova, yö riittää. Kieppipaikalla hiihtävä voi säikähtää, kun lumi kantaa sivakoinnin äänet lintujen korviin ja hiljainen hanki räjähtää auki teerien syöksyessä ilmoille.