Metsäjänis

 

Kun astelee talvisessa metsässä ja törmää kahteen rinnakkaiseen ja niiden jäljessä kahteen peräkkäiseen painaumaan hangella, tietää seuraavansa yhtä suomalaisen luonnon alkuperäisasukkia. Kenties metsäjäniksen jälkien rinnalta löytyvät toisetkin, peräkanaa kulkevat raviaskelmat, ketun jäljet, jotka jäljittävät jänistä.

Metsäjänis on kuulunut Suomen luontoon niin kauan kuin tällä niemimaalla on ollut jääkauden jälkeistä elämää. Se on Pohjolan luontoon, neljään vuodenaikaan, erikoistunut nisäkäs. Meidän ja metsäjäniksen yhteisestä taipaleesta on viitteitä jopa 9000 vuoden taakse, aikoihin, jolloin ensimmäiset metsäläiset alkoivat asuttaa Suomen niemimaata. Suurriistan ohella metsäjänis lienee ollut tärkeä ravinnonlähde esi-isillemme. Ei olekaan ihme, että eläin esiintyy kansantarinoissa aina Kalevalaa myöten.

 

Kuvateksti: Metsäjänis on loikkinut yöllä vaaranrinteen poikki.

Päivänvalon määrän mukaan vaihtuvan turkin värityksen ansiosta metsäjänis maastoutuu talvisin lumiseen ja kesäisin vehreään ympäristöön. Kun päivät lyhenevät loppusyksystä, alkaa metsäjäniksen turkki muuttua valkoiseen talviasuunsa. Samoin keväällä, kuin päivät pitenevät, sen valkoisen turkin alta alkaa nousta ruskea kesäasu. Naamiovärinsä avulla se pystyy piiloutumaan lukuisilta saalistajilta, jotka vaanivat sitä päivin öin. Metsäjäniksellä riittää vihollisia suurista päiväpetolinnuista muun muassa näätään, ilvekseen ja kettuun, joka on pitkäkorvan yleisin saalistaja. Pahimmillaan joka toinen jänön poikanen voi päätyä repolaisen hampaisiin.

Kun Pohjolan olosuhteet ovat normaalit, aikuinen metsäjänis ei ole helppo saalis. Se pystyy levittämään takajalkojensa varpaat lumikengiksi, joiden avulla se pystyy liikkumaan lumella ketterästi ja karistamaan kannoiltaan sitä saalistavat pedot. Paetessaan se voi juosta jopa 65 kilometrin tuntivauhtia ja tehdä hurjia suunnanmuutoksia. Pakeneva jänis voi ottaa jopa kolmen metrin loikkia. Tällä kolmesta viiteen kiloa painavalla pikakiitäjällä on myös erinomainen kuulo, jonka avulla se voi havaita sitä vaanivan saalistajan jo kaukaa. Talvisin metsäjänis viettää usein valoisan ajan piilossa hankeen kaivamassa lumikuopassaan.

 

 

Kuvateksti: Metsäjänis napsii puun kuorta kevätaamuna Tunturi-Lapissa. Metsäjäniksen ravinto koostuu kesäisin ruohosta ja heinästä. Talvisin se popsii varpuja ja pajun, sekä haavan ja pihlajan kuorta.