Sieniretki

 

 

Näen edessäni koivikon, jonka reunalla kaatuneiden puiden liukkaat pinnat tekevät kulkemisestani haastavaa. Saavun sammalmättäälle ja näen suppilovahveron pilkistävän sieltä, kuin toivottaakseen minut tervetulleeksi metsään. Poimin hänet pärekoriini ja jatkan matkaani, huomatakseni toisella mättäällä uuden iloisen tervehdyksen.

Heli, Salo

Sienestys

 

 

Kävin sieniretkellä hoidettavani (äiti 94 v.) kanssa. Paikaksi valikoitui melkein umpeutunut sivutie. Puusto oli harvaa ja sen takaa näkyi läheinen järvi. Hoidettavani pystyi kävelemään ilman tukea. Kumarteleminenkin onnistui. Kannoin sienikoria ja -veistä. Kepillä osoitin noukittavia sieniä, pääasiassa karvarouskuja. Äitini poimi ja minä leikkasin kannan puhtaaksi ja laitoin koriin. Hoidettavani sai löytämisen kokemuksen, luonnollisen jumpan ja näkyvän tuloksen. Molemmilla oli hyvä mieli.

Urho

Marjaretkellä

 

 

Tuli mieleeni lapsuusaikaiset marjareissut äitini kanssa. Äidin tekemä eväskori maistuvine voileipineen. Lintujen laulua kuunnellessa. Siitäpä johtui, että kun perustin perheen, niin omat tyttäreni otin mukaan pikkukoirien kanssa. Isoon koriin voileipiä ja vehnäpullia. Tytöillä meni yksi marja koriin ja toinen suuhun. Poiminta oli vapaaehtoista. Teini-ikään asti tytöt kulkivat mukana ja poimivat suurimman osan koriinkin. Nyt heillä on omat perheet ja äidin antamat perinteet jatkuvat.

Elina

Syysmetsässä

 

 

Olen syksyisessä metsässä. Aurinko on jo laskemassa, mutta on vielä valoisaa. Metsä tuoksuu vahvasti sammaleelta, suopursulta ja maatuneilta lehdiltä. Näen kurkiauran lentävän yli. Niitä on ainakin 13 isoa lintua, jotka suunnittelevat ja harjoittelevat muuttomatkaansa. Tunnen olevani osa luontoa ja sen kiertokulkua. Elämäkin kääntymässä hiljalleen kohti syksyä. Takana kokemuksellinen matka ja sen tuomaa viisautta. Poriseva puro virtaa iloisena ja muistuttaa hetkessä elämisen ilosta.

Kaisa