Luontoretkellä
Suomi on jo yli 100 vuotta ja ei voi kuin ihmetellä, miten kaunis ja monipuolinen luonto on meille annettu elettäväksi, nautittavaksi ja suojeltavaksi. Päätimme taas kerran suunnata tämän maan ihanan luonnon keskelle virkistymään niin kauan kuin kroppamme toimii ja muistikin pelaa! Synnyinseutu on Meri-Lappi, 
joka on alavarantaista seutua, missä vähänkin korkeampaa kumparetta saa hakemalla hakea! Sen sijaan soita ja metsiä riittää, isoja jokia ja hiekkaisia meren rantojakin.
Marraskuinen aamu valkeni kirkkaan, maa oli kuurassa eikä lumesta tietoa. Päätimme lähteä Martimoaavalle, joka sijaitsee isojen jokien, Kemijoen ja Simojoen välissä, rannikolta noin 30 km sisämaahan päin. Tuttu paikka muutaman vuoden takaa. Lähdimme autolla Kemistä kohti Simojokea, jokivartta ylös reilut 20 km ja Alaniemen sillasta joen yli pohjoiseen ja noin 5 km päässä olevalle suojelualueen lähtöpaikalle, missä on laavu ja opastaulut.
Meillä ”vanhuksilla” ikää on 71 vuotta ja mukana olleella Anna – tyttärellämme vajaa 40 vuotta. Kävelyä on treenattu epätasasilla metsäpoluilla ja kivikkoisilla Kilpisjärven tunturipoluillakin, joten näillä Martimoaavan pitkospuilla vaeltaminen ei pelottanut, kun tasapainoilussakaan ei ole vielä ongelmia. Reitti suoalueen keskellä sijaitsevalle Martimojärvelle on tasaista ja hyvin opastettu.
Retkeilijöitä varten on välillä opastauluja kuvineen ja runoteksteineen esim. ”Edessä on räme ja kaukana on Häme.”
Matkaa autolta Martimojärven laavulle on noin 1,5 km. Luonto on äänetön, aurinko vain hiukan horisontin yläpuolella eikä viimasta tietoakaan! Vedän keuhkot täyteen raikasta ja puhdasta ilmaa. Kiitollisuus täyttää mielen, kun vielä voi kävellä ja nauttia näistä maisemista ilman ruuhkaa ja kiirettä! Vain yhdet jalanjäljet näkyvät kuuraisilla pitkospuilla.
Aamulla reppuihin on pakattu eväsleivät, termospulloon kahvia ja tietysti grillimakkarat ja jotain makeatakin. Paperikassissa on kuivat syttöpuut. Kokemuksesta tiedämme, että laavujen puuvarastot vaihtelevat. Yleensä pilkkeistä on pula, vaikka isompaa kalikkaa löytyy!
Auringon hipoessa jo taivaanrantaa grillaamme makkarat ja hörppäämme kahvit. Nautimme luonnon tarjoamasta levosta ja rauhasta! On se hyvä, että tällaisia suojelukohteita palveluineen on maassamme tarjolla ilman jäsenkorttia ja ilmaiseksi.
Toivottavasti jokainen tuntisi vastuunsa pitää luonto puhtaana jättämättä roskia, muovia, tölkkiä ynnä muuta jälkeensä, niin että seuraavien ei tarvitse ärsyyntyä ja mieltänsä pahoittaa kenenkään sotkuista!
Auringon jo painuessa hitaasti, mutta varmasti Lapin lyhyen päivänvalon aikana horisontin alapuolelle, palailemme ympyrän muotoista paluureittiä takaisin lähtöpaikalle auton luo. Taas on yksi ihana kokemus rikastuttanut elämäämme ja kiitollisena palailemme Kemiin lukuisat valokuvat talletettuina itselle ja läheisille katseltavaksi!
Liikunta luonnossa palkitsee sekä mielen että ruumiin ja toivottavasti mahdollisimman moni pystyisi ja osaisi nauttia näistä palveluista, joita yhteisillä verovaroillamme on rakennettu!
Raimo ja Virpi