Keväistä kalastusta Jaalassa

Vapunpäivän aamulla jäät olivat poissa. Yllättävän nopeasti kevät lopulta eteni, vaikka helmi- ja maaliskuussa oli ollut poikkeuksellisen kovat pakkaset, ja jää järvessä oli paksua. Eilen jo oli näyttänyt siltä, että pian jäät lähtevät ja olin valmistellut kalastusvälineet pyyntikuntoon. 35 mm verkot ahvenille ja 40 mm siioille. Kohot ja verkot valmiiksi veneeseen, jotta aikaa ei mene hukkaan jäiden lähdettyä. Appiukko aikanaan opetti, että heti jäiden lähdettyä kalat innostuvat ja ensimmäisenä päivänä tuli usein vuoden parhaat kalansaaliit.

 

 

Soutelin rasvatyyntä järvenrantaa kohti vakiopaikkoja. Järvellä oli hiljaista, lukuun ottamatta telkkäpariskuntaa, joka oli jo pari viikkoa ennen jäiden lähtöä uiskennellut puron sulassa. Telkät ovat yleensä keväisin ensimmäisiä tulijoita laulujoutsenten kanssa. Niillä taitaa olla kiire pesimään, jotta saavat poikasensa lento- ja muuttokuntoon ennen syksyn pakkasia. Vene kulki hyvää vauhtia ja pian olin verkonlaskupaikalla. Taisi jäiden lähtö nostaa kevättä rintaan soutajallekin, sen verran rivakasti airot liikkuivat. Hikihän siinä otsalle kirposi, kun aurinkokin paistoi kirkkaalta taivaalta. Pian verkot olivat vedessä ja soudin takaisin mökkirantaa kohti.

 

Seuraavaksi pitää kaivaa vanha Weke-katiska rantaliiterin takaa ja varmistaa, että se on kunnossa ja naru ja koho ovat vielä talven jäljiltä ehjiä. Pian ahven kutee ja tulee isoina parvina lähelle rantaa aivan matalaan. Hauetkin saapuvat samoille paikoille rantapuiden alle. Sinne heitän illan suussa katiskan odottamaan saalista. Vaikka laihojahan nuo hauet ovat talven jäljiltä kutuun valmistautuessaan, verrattuna loppusyksyn lihaviin kyrmyniskoihin. Pitkän talven jälkeen kuitenkin tuore kala maistuu ja haukifileistä voi vaikka jauhaa lihamyllyllä maukkaita haukipihvejä. Totean itsekseni, että kylläpä Suomen neljä erilaista vuodenaikaa on hieno asia, joka kevät tuntee itsensä kuin uudelleen syntyneeksi heräävää luontoa ihmetellessä.

 

Veikko