Sinivuokot nousevat piilostaan
Eletään huhtikuun loppua 80-luvun puolivälissä Pohjois-Kymenlaaksossa. Istun ja huilaan hetken liiterin portaalla nauttien kevätauringosta. Olen juuri haravoinut koivun, haavan ja lepän lehdet mökkipoluilta kompostiin, jossa ne maatuvat ensi kesäksi pensaiden juurikarikkeeksi.
Lehtien haravointi kapeilta poluilta on työlästä, mutta kannattaa, sillä aurinkoisilta pakoilta lehtien alta paljastuu kevään ensimmäiset sinivuokot. Voi, kyllä ne ovatkin kauniita. Sinivuokkojen lisäksi ruskeasävyisestä ympäristöstä erottuvat näsiän kukat ja kohta vuorossa ovat kielot. Kukkia ihastellessa huomaan hennon tervantuoksun, joka nousee auringon lämmittämästä liiterinseinästä. Siitäpä muistuu mieleeni, että pian on aika tervata vanha puuvene.
Helena
Roskien siivous
Kevään edetessä, auringon lämmittäessä ja lumipenkkojen sulaessa, paljastuu katujen varsilta koko talven kirjo. Varsinkin kaupunkiluonnossa lähikatujemme pientareilta ja lähellä olevien virkistyskäyttöön varattujen metsiköiden poluilta voi löytää maatuvan eloperäisen aineksien lisäksi myös paljon sinne kuulumatonta. Valitettavan tuttu näkymä: leskenlehdet puskevat sinnikkäästi esiin hiekoitushiekan ja mehutölkkien välistä!
Monet koulut ja päiväkodit järjestävätkin lähiluontoalueidensa siivoustalkoita ja keräävät ilahduttavasti roskat pois. Myös aktiiviset omakotitaloalueiden asukkaat ja -yhdistykset tarttuvat keväällä toimeen omassa kotiympäristössään. Jopa tunnollisimmat koiranulkoiluttajat huolehtivat toisten koirien jätösten – ja varsinkin vaarallisten lasinsirujen korjaamisesta.
Siisteys ja puhdas luonto on oleellinen osa viihtyvyyttä ja siihen kannattaa panostaa. Yhteisöllisyyttä lisää, jos jokainen meistä osallistuisi voimiensa ja kykynsä mukaan, ja keräisi kevään tullen ainakin kotitalonsa korttelin varrelta paljastuvat roskat. Luonto ja kanssaihmiset kiittävät sekä saamme nauttia orastavasta vehreydestä ilman häiriötekijöitä!