Kevät tulee keikkuen
Teksti: Antti Rinne
Monelle on tuttu sanonta ”kevät keikkuen tulevi”. Nykypäivänä sillä viitataan monesti siihen, että keväällä säät ovat vaihtelevia ja lämpimäksi muuttuneet ilmat voivat muuttua takatalveksi. Sanonnalla on alun perin kuitenkin toinen merkitys, johon antaa viitteitä sanonnan huonommin tunnettu jatko-osa ”suvi suuta vääristellen”. Aikoinaan, etenkin huonompien satovuosien jälkeen, kevättä odotettiin vielä hartaammin kuin nyt. Kevääseen mennessä ruokavarannot niin ihmisiltä kuin karjaltakin alkoivat olla vähissä. Lehmätkin saattoivat lypsää vain kesäaikaan. Niinpä keväällä sekä ihmiset että karja olivat niin ravintovajauksen heikentämiä, että kulkivat ”keikkuen”.
Mutta palataanpa sanonnan uudempaan merkitykseen, eli kevätsäiden ailahtelevuuteen. Huhtikuu 2017 on tästä hyvä esimerkki. 9-10. huhtikuuta lämpötilat nousivat maan eteläosassa jopa 14 asteeseen ja Lounais-Suomeen annettiin jo ruohikkopalovaroitus. Alle viikon päästä tästä etelässäkään ei päästy päivällä kuin juuri ja juuri plussan puolelle. Kuun loppupuolella Itä-Suomessa ja Koillismaalla saatiin luntakin jopa 15 cm. Vappuaattona ja vielä Vapunpäivän puolellakin maa oli valkoinen moni paikoin Etelä-Suomessakin. Keväällä koetaan monesti suuria lämpötilaeroja myös saman vuorokaudenkin aikana. Yöllä voi pakkasta olla pitkästi toistakymmentä astetta, mutta päivän mittaan aurinko saattaa lämmittää ilmaa niin, että lämpömittari keikahtaa plussan puolelle.
Keväällä odotetaan tietenkin kesää. Saapuvan kesän yksi varma merkki on muuttolinnut, joiden
saapumisesta on joku jossain joskus keksinyt tutun lorun: Kuu kiurusta kesään, puoli kuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen, pääskysestä ei päivääkään.
Viime keväänä Yle Uutiset laati artikkelin, jossa otettiin selvää onko lorussa ollenkaan perää sen suhteen, koska lorun linnut oikeasti Suomeen saapuvat. Jutussa todettiin, että ainakaan sen mukaan milloin linnuista tehdään ensimmäisiä havaintoja, ei loru pidä paikkaansa. Esimerkiksi ensimmäiset kiurut saapuvat leutoina talvina jo helmikuussa ja pääskysiäkin havaitaan jo huhtikuun lopulla. Uutisjutussa laadittiinkin näiden tietojen pohjalta lorusta modernimpi versio:
Kuita nelisen kiurusta kesään, pari kolme peipposesta, västäräkistä vähintään puolitoista, pääskysestäkin vielä pitkään.
Varmaan näin onkin, jos lasketaan päiviä kesään siitä, kun ensimmäinen havainto tehdään etelärannikolla. Mutta silloin kun tuo loru on aikoinaan kehittynyt, on lintuja tarkkailtu siellä jossain pihamaalla, eikä ehkä kiuruunkaan ole paljon huomiota kiinnitetty ennen kuin ne ovat aloittaneet soidinlentonsa peltojen yllä aurinkoisena päivänä.
Säät vaihtelevat vuodesta toiseen, mutta on yksi asia, joka toistuu samalla tavalla joka kevät, ja se on valon lisääntyminen. Kevätpäivän tasaus on jo 21. maaliskuuta, jonka jälkeen päivä on jälleen yötä pitempi. Eteläisintä Suomea lukuun ottamatta toukokuussa saadaan nauttia jo käytännössä valoisista öistä. Saapuu sieltä sitten lopulta se pääskynenkin.