Jos olisit eläin… Mikä eläin olisit?

 

Eläinten maailma kiehtoo meitä ihmisiä. Katselemme eläinten puuhailuja omalla pihallamme ja videoiden ja television välityksellä maailman eri kolkista. Eläinten tarkkaileminen on hauskaa, ja näemme niillä paljon ihmismäisiä ilmeitä ja tapoja.

Ihminen on ollut kiinnostunut eläimistä jo varhaisista vaiheista asti, vaikka ensin kiinnostus kohdistuikin ravinnon saantiin. Aikojen saatossa muodostuneita käsityksiä eläinten luonteenpiirteistä ja älykkyydestä on kerrottu kansansaduissa eteenpäin sukupolvelta toiselle. Nykyäänkin ihmiset käyttävät paljon aikaa eläinten puuhien ihasteluun ja syiden arvailuun. Pohdimme, mitä eläimet tuntevat ja ajattelevat tai mitä ne milläkin teolla haluavat saavuttaa. Eläimistä muodostetaan mielikuvia ja ajatuksia siitä, millaisia ne ovat luonteenpiirteiltään.

Kansansaduissa tulee ilmi perinteisiä käsityksiä eläimistä ja niiden persoonallisuuksista. Eläimet käyttäytyvät  kansansaduissa usein ihmisen tavoin ja niihin sisältyy myös opetuksia ja elämänviisauksia.  Millaisia mielikuvia sinulla on satujen eläimistä? Tunnistatko nämä hahmot?

Kettu, Repolainen, Repo…  Kettu on muita eläimiä vähän viekkaampi ja ihan vähän itsekkäämpi. Kansansaduissa kettu esiintyy usein nokkelana ja kekseliäänä eläimenä, joka vetää muita eläimiä höplästä. Kettu ei ole ilkeä, mutta ei myöskään epäitsekäs hyväntekijä. Kettu voi surutta huijata varikselta juuston oman nälkänsä tyydyttämiseksi. Mutta antaahan kettu siinä samalla hyvän opetuksen varikselle.

Metsän kuningas, Otso, Mesikämmen… Rakkaalla lapsella on monta nimeä, kertoo jo sanontakin. Kansansaduissa karhu ei aina esiinny yhtä vaikutusvaltaisessa roolissa kuin kansan uskomusten perusteella voisi olettaa. Karhua on pelätty, ja sitä on pidetty metsän kuninkaana. Kansansaduissa karhu kuitenkin kuvataan välillä hyväuskoisena hölmönä, joka antaa ketun huijata itsensä istumaan avantoon, ja menettää häntänsäkin siinä rytäkässä. Karhu on kuitenkin ilmeisestä hyväuskoisuudestaan huolimatta hyväntahtoinen.

Jänis, jänöjussi, pupujussi…Jänis on vikkelä, ehkä vähän jopa hätäinen, ja tekee nopeita päätöksiä. Joskus jäniksen äly on yhtä vikkelä kuin jalat, ja oivallukset hienoja, kuten pakkasen kanssa kilvoitellessa. Tällöinhän nuo kaksi löivät vetoa siitä, ettei pakkanen saa jänistä paleltumaan, ja viimeisillä voimillaan jänis sai pakkasen suuttumaan niin, että vesi herahti silmiin ja sää muuttui suojasääksi. Tämän tapauksen jäljiltä jäniksellä onkin huulet ristissä, koska se nauroi huulensa halki iloitessaan voitostaan.

Joskus tuntuu, että jänis toimii liian nopeasti eikä ajattele asioita loppuun asti. Jänöjussin mäenlaskullekin naureskellaan lastenlaulussa. Mäkihyppy ei ollutkaan pupujussin bravuurilaji!

Varis esiintyy myös useassa kansansadussa. Eräässä sadussa varis esiintyy kettua ovelampana ja huijaa kettua, ja pelastuu siten syömiseltä. Varis pelastaa myös harakan poikaset ketun juonilta, ja osoittautuu siten sankarilliseksi hahmoksi. Variksen sankaritarinassa kettu uhkailee harakkaa, joka hädissään antaa poikasensa ketun syötäväksi. Varis kuitenkin kertoo harakalle, että ketun uhkailut ovat hölynpölyä ja ketun huijaukset loppuvat lyhyeen.  Variksen kerrotaan huijaavan itsekin, kun eräässä tarinassa sammakko tulee syödyksi uskoessaan variksen valaan.

 

Mitä muita eläintarinoita sinulle tulee mieleen? Muistatko, miten jäniksen ja siilin kilpajuoksu sujui?