Uimarannalla

Kiireisenä ja malttamattomana tömisevät askeleet, kun lapset kirmaavat hiekkapolkua pitkin törmän yli kohti uimarantaa. Vähitellen kantautuvat ja voimistuvat riemun kiljahdukset, uimahyppyjen molskahdukset ja heleät leikin äänet rantaveden ääreltä. Hellepäivän eväsretki uimarannalle saa suupielet hymyyn ja omatkin askeleet nousemaan kepeämmin. Rantakoivun oksat syvänvihreine lehtineen keinahtelevat keveässä kesätuulessa ja tarjoavat mukavan puolivarjoisan paikan, johon levitämme piknikhuopamme.

Hetken ehdin nautiskella lämpimästä auringonpaisteesta rantavedessä kahlaillen ja hiekan kutitellessa varpaitani. Rauhallinen tuokio rikkoutuu innokkaaseen hihkaisuun: ”Äiti, katso minkä aarrekiven löysin!” Pian olenkin mukana rakentamassa vallihautaa ja etsimässä isompia kivenmurikoita tukemaan linnoituksen perustaa. Auringon säteet välkehtivät vedessä ja pohjalla kiiltää kultahiekkaa ja jalokiviä – ainakin lasten mielikuvitusleikissä.

Leikin lomassa ja auringon paahtaessa yhä kuumemmin tuntuu ihanalta käydä välillä syvemmällä vedessä vilvoittelemassa ja sukeltelemassa. Järvivesi on kesähelteelläkin raikkaan virkistävää ja antaa taas uutta puhtia touhuihin. Tovin kuluttua alkavat katseet hakeutua kaihoisasti eväsrepun suuntaan. Pienet sormet näpertävät auki herneenpalkoja, välillä haukataan suolakeksistä ja lopuksi nautitaan vielä kipolliset makeita mansikoita ja mehukkaita vesimelonipalasia. Raukea olo hiipii kuin varkain. Hetken lepäämme rentoutuen, pilviä katsellen ja rannan ääniä kuunnellen. Taitavatpa silmäluometkin painua huomaamatta kiinni.

Kesäpäivää ei paremmin voisi viettää!