100 päivää luonnossa: Omalaatuinen euroopanmajava
Lähde: Suomen Luonto
Teksti ja kuvat: Samuli Haapasalo
Majava on hauska otus. Aika omalaatuisensa. Läiskii joella omiensa varoitukseksi voimakkaasti lättänällä hännällänsä. Kaataa suuriakin puita ruoakseen. Rakentaa suuren pesän. Padonrakentajana majava on oikea mestari. Padolla se säätelee osaavasti vedenkorkeutta. Patoainekset se saa puista, oksista, kivistä ja mudasta.
Majava kerää talveksi suuren ravintolautan. Pesään se liikkuu vedenlaisen käytävän kautta. Majavan polutkin näkyvät vahvasti maastossa. Pesässä on muuten erikseen yläkerran olohuone ja ruokailuhuone alemmassa kerroksessa. Kahden vuoden poikaset asuvat pesässä yhtä aikaa.
On erikoista tämän päivän näkövinkkelistä, että euroopanmajava metsästettiin Suomessa(kin) sukupuuttoon. Toisaalta muutama laji kokisi majavan karun kohtalon tänäänkin ilman aktiivisia suojelutoimia. Viimeinen majava ammuttiin 1868, noin 150 vuotta sitten. Brittein saarilta majava hävisi metsästämällä jo 1300-luvulla. Koko Euraasian kanta arvioitiin vähimmillään vain jonkun verran yli tuhanneksi yksilöksi. Muun muassa Norjassa majava rauhoitettiin ajoissa.
Majava voi painaa jopa 35 kg eli saman verran kuin ahma tai ilves. Jyrsijän pituus on noin metrin ja vielä kolmannes lisää hännästä. Talttamaiset etuhampaat ovat oiva työkalu. Majavan liha ja nahka olivat saalistajien havittelemia.
Sittemmin majava palautettiin istutuksin Suomen luontoon 1930-luvulla. Harmiksi, puutteellisen lajitiedonkin vuoksi, tänne istutettiin sekä alkuperäistä euroopanmajavaa että myös Kanadasta tuotua amerikanmajavaa. Tulokas osoittautui vahvemmaksi ja eri lajiksi. Euroopan majava jäi lähinnä Satakuntaan ja Lappiin ja tulokas Amerikan serkku valtasi Järvi-Suomen.
Virossa kävi samoin kuin meillä, Ruotsissa ja pitkin muuta Eurooppaa: alkuperäinen kanta yksinkertaisesti metsästettiin sukupuuttoon. Mutta nyt Virossakin on jälleen hyvin vahva euroopanmajavan kanta. Viron hitaasti virtaavat joet, purot ja monesti valtaojatkin tarjoavat majavalle erinomaiseet elinolosuhteet. Viron metsien lehtipuuvaltaisuus varmistaa ravinnon runsauden.
Majava voi muuten erikoisten fysiologisten ominaisuuksiensa avulla sukeltaa jopa 15 minuuttia veden alla. Talvella sen elintoiminnot hidastuvat ja energiaa kuluu vähemmän.
Majava osaa olla piilossa vaikeakulkuisissa maastoissa, mutta tulee aika ajoin rohkeastikin esille. Sen uteliaisuus ja ison pesän helppo havaitseminen kai osaltaan vaikuttivat majavan kohtaloon aikanaan.
Kuvan majavan olen kohdannut kaksi vuotta sitten juuri näihin aikoihin, huhtikuun 19. päivänä Vanamõisajoella Viron Läänemaalla. Hiippailin metsätietä majavan edelle kun se liikkui jokea alajuoksuun ja hiljaa odotellessani sain kuvattua sen aivan läheltä. Vesi on puhdasta, vaikka kevään sulamisvesien pöyhiessä pohjamutia väriltään ruskeaa, mutta sävy sävyyn majavan turkin kanssa.